Mitä mielikuvia herättää meksikolainen ruoka? Tortillat, fafijakset, burritot ja tacot. Texmex-henkisiä paikkoja löytyy lähes jokaisesta suomalaiskaupungista, ja jotain vastaavaa odottelin saavani, kun suuntasin Helsingin Annankadulla sijaitsevaan meksikolaisravintola Patronaan.
Tarjolla ei kuitenkaan ollut perus santafeta, vaan ravintolan omaa kuvausta käyttäen, modernia meksikolaista ruokaa. Ja sitä se todella olikin. Tutut maut ja raaka-aineet annoksista kyllä löytyivät, mutta pääpaino oli suomalaisittain eksoottiselta kuulostavista ratkaisuista. Esim oma kana-enchiladani oli saanut kaverikseen suklaa-pähkinäkastikkeen. Huikean herkullista, mutta eipä olisi tullut itselleni ensimmäiseksi tällainen yhdistelmä mieleen.
Pääruokavaihtoehtoja on neljä (sika, lammas, kana, kasvis), alkuruokia noin kymmenen. Otimme alkuun talon omatekemiä maissilastuja (herkullisia) ja niille seuraksi neljää eri lisuketta. Yksi sisälsi kalaa, muut olivat kasvispohjaisia. Hienoja makuvariaatioita, ja annos olisi riittänyt itsessään viemään pienen nälän kahdelta hengeltä.
Juomalista oli kattava. Pääpaino oli tequilapohjaisissa drinkeissä, joita useita sai myös alkoholittomana vaihtoehtona. Lisäksi tarjolla viinejä, meksikolaisia oluita ja sangriaa.
Ainoa miinus tulee hitaahkosta palvelusta. Odottelimme sekä alku-, että pääruokia luvattoman kauan. Toki paikka oli lauantai-iltana tupaten täynnä, mutta se ei liene yllätys ravintola-alala.
Patrona tuntuu olevan tällä hetkellä todella suosittu. Pöytää oli hankala saada varattua. Ilman varausta pääsimme pienen odottelun jälkeen ikkunatiskille, josta oli hauska seurailla kadun vilskettä.
Asiakaskunta koostui pääasiallisesti 25-35 -ikäisistä seurueista/kaveriporukoista. Rento ja äänekäs ilmapiiri sopiikin mielestäni paremmin juuri kavereitten kanssa illan istumiseen, kuin romanttiseen kahdenkeskiseen illastamiseen.
Mainio paikka, suosittelen.
lauantai 25. toukokuuta 2013
perjantai 17. toukokuuta 2013
Inhimillisten rajojen ylityksiä
Kävin pitkästä aikaa Eiranrannassa sijaitsevalla Kanuuna-kirpputorilla. Yleensä olen tehnyt täältä mainioita kirjalöytöjä, niin tälläkin kertaa. Riikka Pulkkisen Raja eurolla, Kjell Westön Missä Kuljimme Kerran kahdella. Ahmin ensin mainitun muutamassa päivässä ja ihastuin todella kovasti.
Raja on kirjailija Riikka Pulkkisen esikoisteos. Elokuussa 2006 julkaistua kirjaa on myyty yli 10000 kappaletta ja siitä otettiinkin toinen painos heti julkaisupäivänään. Teos palkittiin tammikuussa 2007 Vuoden esikoisteoksena ja se pokkasi myös Gummeruksen myöntämän Kaarlen palkinnon. Raja on käännetty hollanniksi ja julkaistu nimellä De Grens.
Kirjassa seurataan neljää päähenkilöä, joista kukin tahollaan kamppailee omien, henkilökohtaisten haasteidensa kanssa. Lukijalle selviää jo melko alussa nelikon keskinäiset suhteet, ja tapahtumia käsitellään vuorotellen jokaisen näkökulmasta. Opettaja Julian, lukiolaistyttö Mari, dementoituvaa aviomiestään sureva Anja sekä Julianin 5-vuotias tytär Anni ylittävät vuorollaan inhimillisiä rajoja ratkoessaan elämänsä ongelmia. Nämä rajojen ylitykset tuovat kuvioihin lisää hankaluuksia ja tuskaa, ennenkaikkea heidän läheisilleen. Teoksen nimivalinta onkin oikein osuva.
Itse pidin kaikkein kiinnostavimpana henkilönä Maria, jonka suurimmat draamat muodostuvat naiseksi kasvamisen parissa. Intensiivistä suhdetta äidinkielen opettajaan Julianiin seurataan tiiviisti, kiihkeitä seksikohtauksia peittelemättä. Väkisinkin tulee mieleen edesmenneen Regina-lehden novellit, joita juuri Matin ikäiset tytöt aikoinaan lueskelivat. Ehkä niistä on ammentanut inspiraatiota aikoinaan myös kirjailija Pulkkinen. Ja Riikka Pulkkista yhtään tuntematta, uskallan väittää, että Marin hahmossa on paljon häntä itseään 15-kesäisenä.
Toki muidenkin hahmojen näkökulmaa oli kiehtovaa seurata, mutta aina sitä huomasi odottavansa kohtia, joissa Marin elämää käsitellään. Joku toinen lukija löytää hahmoista varmasti oman suosikkinsa, jonka elämän kokee kiehtovimmaksi.
Kirjan loppu jättää kiusoittelevasti kaikkein suurimmat ratkaisut paljastamatta. Kertooko Julian vaimolleen salasuhteestaan alaikäiseen? Jääkö Mari haikailemaan romanssiaan vai pääseekö hän aikuistumisessaan eteenpäin? Jääkö Anja kiinni miehensä tappamisesta ja kokeeko hän vapauden tunteen toteuttaessaan miehensä viimeisen toiveen? Entä miten käy Annin kaverille Sannalle, jonka Mari pelasti hyisestä joesta?
Juoni kulkee jouhevasti ja mielenkiintoisesti. Jatkuvasti oli pakko lukea vielä muutama sivu eteenpäin. Teksti on taidokasta ja huippuunsa hiottua. Ja varma erinomaisen kirjan merkki on myös se, että hahmot ja tapahtumat pyörivät pitkään ajatuksissa lukemisen jälkeenkin.
Hieno kirja, hieno kirjailija. Tätä lisää!
Raja on kirjailija Riikka Pulkkisen esikoisteos. Elokuussa 2006 julkaistua kirjaa on myyty yli 10000 kappaletta ja siitä otettiinkin toinen painos heti julkaisupäivänään. Teos palkittiin tammikuussa 2007 Vuoden esikoisteoksena ja se pokkasi myös Gummeruksen myöntämän Kaarlen palkinnon. Raja on käännetty hollanniksi ja julkaistu nimellä De Grens.
Kirjassa seurataan neljää päähenkilöä, joista kukin tahollaan kamppailee omien, henkilökohtaisten haasteidensa kanssa. Lukijalle selviää jo melko alussa nelikon keskinäiset suhteet, ja tapahtumia käsitellään vuorotellen jokaisen näkökulmasta. Opettaja Julian, lukiolaistyttö Mari, dementoituvaa aviomiestään sureva Anja sekä Julianin 5-vuotias tytär Anni ylittävät vuorollaan inhimillisiä rajoja ratkoessaan elämänsä ongelmia. Nämä rajojen ylitykset tuovat kuvioihin lisää hankaluuksia ja tuskaa, ennenkaikkea heidän läheisilleen. Teoksen nimivalinta onkin oikein osuva.
Itse pidin kaikkein kiinnostavimpana henkilönä Maria, jonka suurimmat draamat muodostuvat naiseksi kasvamisen parissa. Intensiivistä suhdetta äidinkielen opettajaan Julianiin seurataan tiiviisti, kiihkeitä seksikohtauksia peittelemättä. Väkisinkin tulee mieleen edesmenneen Regina-lehden novellit, joita juuri Matin ikäiset tytöt aikoinaan lueskelivat. Ehkä niistä on ammentanut inspiraatiota aikoinaan myös kirjailija Pulkkinen. Ja Riikka Pulkkista yhtään tuntematta, uskallan väittää, että Marin hahmossa on paljon häntä itseään 15-kesäisenä.
Toki muidenkin hahmojen näkökulmaa oli kiehtovaa seurata, mutta aina sitä huomasi odottavansa kohtia, joissa Marin elämää käsitellään. Joku toinen lukija löytää hahmoista varmasti oman suosikkinsa, jonka elämän kokee kiehtovimmaksi.
Kirjan loppu jättää kiusoittelevasti kaikkein suurimmat ratkaisut paljastamatta. Kertooko Julian vaimolleen salasuhteestaan alaikäiseen? Jääkö Mari haikailemaan romanssiaan vai pääseekö hän aikuistumisessaan eteenpäin? Jääkö Anja kiinni miehensä tappamisesta ja kokeeko hän vapauden tunteen toteuttaessaan miehensä viimeisen toiveen? Entä miten käy Annin kaverille Sannalle, jonka Mari pelasti hyisestä joesta?
Juoni kulkee jouhevasti ja mielenkiintoisesti. Jatkuvasti oli pakko lukea vielä muutama sivu eteenpäin. Teksti on taidokasta ja huippuunsa hiottua. Ja varma erinomaisen kirjan merkki on myös se, että hahmot ja tapahtumat pyörivät pitkään ajatuksissa lukemisen jälkeenkin.
Hieno kirja, hieno kirjailija. Tätä lisää!
lauantai 11. toukokuuta 2013
Feel the famous Imatra Spirit
Sukulaissuhteiden takia/ansiosta olen viettänyt aikaani Imatralla viimeisen viidentoista vuoden aikana suhteellisen paljon. Niinpä tämä minulle aikaisemmin täysin tuntematon maamme kaakkoiskolkka onkin tullut minulle erittäin tutuksi. Olen päässyt seuraamaan aitiopaikalta Imatran seudun kehittymistä taantuvasta teollisuuspaikkakunnasta elinvoimaiseksi pikkukaupungiksi.
Vajaan 30 000 asukkaan Imatra sijaitsee Etelä-Karjalassa. Naapurikaupunki Lappeenranta sijaitsee reilun kolmenkymmenen, rajantakainen Svetogorsk vain muutaman kilometrin päässä. Etelä-karjalainen elämäntyyli sekoittuu kiehtovalla tavalla kansainväliseen (pääasiassa venäläiseen) meininkiin, ja juuri tästä syntyy mielestäni kiehtova kombinaatio.
Venäjän läheisyyttä ei voi olla huomaamatta kaupungissa liikkuessaan. "Pitkäkilpisiä" autoja tulee vastaan lähes yhtä paljon kuin kotimaisia, ja venäjää kuulee puhuttavan siinä missä suomeakin. Imatra onkin aidosti yksi Suomen kansainvälisimpiä kaupunkeja. Pelkkien turistien lisäksi myös venäjänkielisten pysyvä ja kesäasutus on kovassa kasvussa. Suunta on siis jatkossakin entisestään monikulttuurisempi.
Juuri Venäjän läheisyys tuo Imatralle valtavaa tulevaisuuden potentiaalia. Kun aikaisemmin käytännössä koko elinkeinoelämä pyöri paperi- ja terästeollisuuden ympärillä, on suunta nykyisin toinen. Vaikka tehtaat työllistävät edelleenkin ison osan kaupunkilaisista, kasvaa matkailijoille suunnattu liiketoiminta jatkuvasti suurin harppauksin. Väitän, että iso osa uusista, perustettavista yrityksistä ja työpaikoista liittyy tavalla tai toisella vapaa-ajan tai turistipalveluihin. Lisäksi mm. kaupungin kaupallinen tarjonta on kokoonsa nähden suhteettoman laajaa, ja kaupungin keskustakin laitettiin käytännössä uusiksi muutamia vuosia sitten. Nämä positiiviset muutokset eivät rakennu pelkästään etelä-karjalaisen rahan varaan, vaan iso osa kassavirrasta tulee naapurimaan matkailijoilta.
Kun pakettiin lisätään vielä käytännössä jokaisen kotiovelta alkavat huikean hienot ulkoilumaastot, upean Saimaan läheisyys, Vuoksen varret, ylivoimaiset liikuntapalvelut niin kesä- kuin talvilajeille, kulttuuritarjonta, kesätapahtumat (etunenässä perinteinen Imatra Big Band Festival) ja helsinkiläisestä näkökulmasta ajateltuna lapsellisen halvat asumis- ja elinkustannukset, voi Imatran todeta olevan todella mainio kaupunki! Jos työkuvioni mahdollistaisivat, voisin erittäin hyvin kuvitella asuvani tässä Etelä-Karjalan helmessä.
Vuosien varrella olen myös tutustunut paljon paikallisin ihmisiin. Imatralaiset ovat karjalaiseen tyyliin avoimia ja puheliaita, reiluja ja leppoisia. Kaupunki on tarpeeksi pieni, että kukaan ei vedä mitään ylimääräistä roolia, ja tarpeeksi iso, ettei junttimaista nurkkakuntaisuutta esiinny. Minut on otettu kaikkien tuntemieni toimesta aina hienosti vastaan, ja imatralaisten kaverien kanssa iltaa istuessa tunnen olevani yksi heistä.
Oikeastaan ainoa negatiivinen asia liittyy rasismiin. "Ryssäviha" elää toki vahvassa muuallakin päin Suomea, mutta Imatralla se on liiallisen korostunutta. Paikallisia tuntuu ärsyttävän suunnattomasti venäläisten iso määrä ja heidän näkymisensä katukuvassa. Jostain syystä ihmiset eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää sitä, että heidän kotikaupunkinsa kehitys ja tulevaisuus elää hyvin vahvasti venäläisten varassa. Paperiteollisuus tulee hiipumaan, venäläisten kiinnostus alueeseen ei. Siksi onkin surullista ja jopa huolestuttavaa, että asenteet elävät edelleenkin niin vahvassa.
Kaupungilla ja seudulla on edessään kiehtova tulevaisuus, ja superkansainvälisellä ilmapiirillä on mahdollisuus muodostaa Imatrasta kaupunki, joka eroaa mielenkiintoisella tavalla muista suomalaiskaupungeista. Mikäli mahdollisuuksia ei täysin ymmärretä, ja asenteet naapureita kohtaan säilyvät kireinä, on vaarana taantuminen Lieksojen, Kemien yms. murheellisen laskusuhdanteisten paikkakuntien joukkoon.
Imatralla on mahdollisuudet olla 2000-luvun Viipuri, toivottavasti paikalliset ymmärtävät kaupunkinsa hienouden ja potentiaalin. Itse tulen matkailemaan täällä jatkossakin, ja itseasiassa tätä kirjoittaessakin olen paikkakunnalla. Taidanpa siis siirtyä iltalenkkeilemään kohti Saimaan rantaa...
Vajaan 30 000 asukkaan Imatra sijaitsee Etelä-Karjalassa. Naapurikaupunki Lappeenranta sijaitsee reilun kolmenkymmenen, rajantakainen Svetogorsk vain muutaman kilometrin päässä. Etelä-karjalainen elämäntyyli sekoittuu kiehtovalla tavalla kansainväliseen (pääasiassa venäläiseen) meininkiin, ja juuri tästä syntyy mielestäni kiehtova kombinaatio.
Venäjän läheisyyttä ei voi olla huomaamatta kaupungissa liikkuessaan. "Pitkäkilpisiä" autoja tulee vastaan lähes yhtä paljon kuin kotimaisia, ja venäjää kuulee puhuttavan siinä missä suomeakin. Imatra onkin aidosti yksi Suomen kansainvälisimpiä kaupunkeja. Pelkkien turistien lisäksi myös venäjänkielisten pysyvä ja kesäasutus on kovassa kasvussa. Suunta on siis jatkossakin entisestään monikulttuurisempi.
Juuri Venäjän läheisyys tuo Imatralle valtavaa tulevaisuuden potentiaalia. Kun aikaisemmin käytännössä koko elinkeinoelämä pyöri paperi- ja terästeollisuuden ympärillä, on suunta nykyisin toinen. Vaikka tehtaat työllistävät edelleenkin ison osan kaupunkilaisista, kasvaa matkailijoille suunnattu liiketoiminta jatkuvasti suurin harppauksin. Väitän, että iso osa uusista, perustettavista yrityksistä ja työpaikoista liittyy tavalla tai toisella vapaa-ajan tai turistipalveluihin. Lisäksi mm. kaupungin kaupallinen tarjonta on kokoonsa nähden suhteettoman laajaa, ja kaupungin keskustakin laitettiin käytännössä uusiksi muutamia vuosia sitten. Nämä positiiviset muutokset eivät rakennu pelkästään etelä-karjalaisen rahan varaan, vaan iso osa kassavirrasta tulee naapurimaan matkailijoilta.
Kun pakettiin lisätään vielä käytännössä jokaisen kotiovelta alkavat huikean hienot ulkoilumaastot, upean Saimaan läheisyys, Vuoksen varret, ylivoimaiset liikuntapalvelut niin kesä- kuin talvilajeille, kulttuuritarjonta, kesätapahtumat (etunenässä perinteinen Imatra Big Band Festival) ja helsinkiläisestä näkökulmasta ajateltuna lapsellisen halvat asumis- ja elinkustannukset, voi Imatran todeta olevan todella mainio kaupunki! Jos työkuvioni mahdollistaisivat, voisin erittäin hyvin kuvitella asuvani tässä Etelä-Karjalan helmessä.
Vuosien varrella olen myös tutustunut paljon paikallisin ihmisiin. Imatralaiset ovat karjalaiseen tyyliin avoimia ja puheliaita, reiluja ja leppoisia. Kaupunki on tarpeeksi pieni, että kukaan ei vedä mitään ylimääräistä roolia, ja tarpeeksi iso, ettei junttimaista nurkkakuntaisuutta esiinny. Minut on otettu kaikkien tuntemieni toimesta aina hienosti vastaan, ja imatralaisten kaverien kanssa iltaa istuessa tunnen olevani yksi heistä.
Oikeastaan ainoa negatiivinen asia liittyy rasismiin. "Ryssäviha" elää toki vahvassa muuallakin päin Suomea, mutta Imatralla se on liiallisen korostunutta. Paikallisia tuntuu ärsyttävän suunnattomasti venäläisten iso määrä ja heidän näkymisensä katukuvassa. Jostain syystä ihmiset eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää sitä, että heidän kotikaupunkinsa kehitys ja tulevaisuus elää hyvin vahvasti venäläisten varassa. Paperiteollisuus tulee hiipumaan, venäläisten kiinnostus alueeseen ei. Siksi onkin surullista ja jopa huolestuttavaa, että asenteet elävät edelleenkin niin vahvassa.
Kaupungilla ja seudulla on edessään kiehtova tulevaisuus, ja superkansainvälisellä ilmapiirillä on mahdollisuus muodostaa Imatrasta kaupunki, joka eroaa mielenkiintoisella tavalla muista suomalaiskaupungeista. Mikäli mahdollisuuksia ei täysin ymmärretä, ja asenteet naapureita kohtaan säilyvät kireinä, on vaarana taantuminen Lieksojen, Kemien yms. murheellisen laskusuhdanteisten paikkakuntien joukkoon.
Imatralla on mahdollisuudet olla 2000-luvun Viipuri, toivottavasti paikalliset ymmärtävät kaupunkinsa hienouden ja potentiaalin. Itse tulen matkailemaan täällä jatkossakin, ja itseasiassa tätä kirjoittaessakin olen paikkakunnalla. Taidanpa siis siirtyä iltalenkkeilemään kohti Saimaan rantaa...
Kiitos 1990 - 1999 vol9.
Snoop Dogg, Snoop Doggy Dogg ja tätä nykyä Snoop Lion. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja rakkaalla lapsella on monta huikean legendaarista biisiä, jotka ovat tuttuja anthemeita kaikille (ysäri)rap-diggareille.
Snoop, eli Calvin Cordozar Brodaus jr on yksi hiphopin tunnetuimpia ja menestyneimpiä artisteja. Vuonna 1992 alkaneen uransa aikana mies on myynyt yli 30 miljoonaa albumia. Uralle mahtuu 12 kokopitkää levyä, muutama yhteislevy ja satoja vierailuja muiden artistien kanssa, elokuva- ja televisiorooleja ja jopa mukana olo muutamassa tietokonepelissä. Iso stara siis kyseessä.
XXL:n listan sijalla 242 majailee kappale Ain't No Fun (If the homies can't have none) miehen debyyttialbumilta, Doggystyleltä. Uskallan väittää, että tämä on suurimman osan mielestä edelleenkin miehen paras tekele, ja kokonaisena levynä ehkä suurin 90-luvun klassikko. Tämän levyn sanotaan tuoneen ns. G-funk-tyylin suuren (rap)yleisön tietoisuuteen.
Levy julkaistiin marraskuussa 1993 ja se myi ensimmäisenä julkaisuviikkonaan yli 800000 kopiota. Tämä takasi nousun myös Billboard-listan kärkipaikalle.
Ikävää, että tästä klassikkokipaleesta en löytänyt videota mistään päin nettimaailmaa. Ehkä sellaista ei koskaan edes tehty, mutta hieno biisi toimii toki ilmankin.
Snoop, eli Calvin Cordozar Brodaus jr on yksi hiphopin tunnetuimpia ja menestyneimpiä artisteja. Vuonna 1992 alkaneen uransa aikana mies on myynyt yli 30 miljoonaa albumia. Uralle mahtuu 12 kokopitkää levyä, muutama yhteislevy ja satoja vierailuja muiden artistien kanssa, elokuva- ja televisiorooleja ja jopa mukana olo muutamassa tietokonepelissä. Iso stara siis kyseessä.
XXL:n listan sijalla 242 majailee kappale Ain't No Fun (If the homies can't have none) miehen debyyttialbumilta, Doggystyleltä. Uskallan väittää, että tämä on suurimman osan mielestä edelleenkin miehen paras tekele, ja kokonaisena levynä ehkä suurin 90-luvun klassikko. Tämän levyn sanotaan tuoneen ns. G-funk-tyylin suuren (rap)yleisön tietoisuuteen.
Levy julkaistiin marraskuussa 1993 ja se myi ensimmäisenä julkaisuviikkonaan yli 800000 kopiota. Tämä takasi nousun myös Billboard-listan kärkipaikalle.
Ikävää, että tästä klassikkokipaleesta en löytänyt videota mistään päin nettimaailmaa. Ehkä sellaista ei koskaan edes tehty, mutta hieno biisi toimii toki ilmankin.
tiistai 7. toukokuuta 2013
Tyylikästä rentoilua Haikossa
Kevät on ottamassa voiton talvesta, ja vihreyden sekä valon lisääntyminen piristää kummasti mieltä. Kun kesälomiin on kuitenkin vielä pitkälti matkaa, päätin virkistää omaa (ja vaimoni!) fiilistä viettämällä pienen rentoutusminiloman perinteisessä Haikon kartanossa.
Haikon kartano sijaitsee Porvoossa, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Tyylikäs kartanomiljöö kätkee sisälleen paljon historiaa, ja siellä ovat viettäneet aikaansa niin Euroopan kuninkaalliset kuin kotimaiset merkkihenkilötkin. Mm. taiteilija Albert Edelfelt vietti kartanossa kesiään, onpa muutama hänen alkuperäinen teoksensakin Haikossa nähtävillä.
Päärakennuksessa on valmistumassa mittava remontti, jossa on tarkoitus palauttaa kartano alkuperäiseen, keisarillisen loistokkaaseen tunnelmaan. Remontin myötä myös kylpylä-hotellin palvelukonseptia on tarkoitus uudistaa, ja asiakkaille halutaan jatkossa tarjota elämyksiä mahdollisimman korkeatasoisella palvelulla. Tarjolla on myös Suomessa harvinainen butler-palvelu. Uudistusten takia Haikko on juuri nyt mielenkiintoinen ja ajankohtainen kohde!
Tarjolla on monia erilaisia majoitusvariaatioita. Meidän valintamme oli yhden vuorokauden mittainen kartanoloma. Pakettiin kuului mm spa-osastojen vapaa käyttö, kolmen ruokalajin illallinen, kabinettiaamiainen ja majoitus tyylikkään tunnelmallisessa huoneessa.
Saavuimme Haikkoon jo alkuiltapäivästä. Kirjauduimme sisään, veimme matkatavarat huoneeseemme, ja suuntasimme kylpylään. Ensin kevyt treeni kuntosalilla, jonka jälkeen saunan kautta köllöttelemään poreisiin. Kummasti arkiset asiat unohtuvat, kun chillailee lämpimässä altaassa keväistä Porvoonjoen suistoa sekä kartanopuutarhaa katsellen.
Muutaman tunnin rentoutumisen ja höyrysaunassa istumisen jälkeen oli ohjelmassa ruokailu. Illallinen tarjoiltiin kartanon juhlasalissa, joka on puitteiltaan tyylikkään juhlava. Kiva pianojazz täydensi hyvää fiilistä, ja sopivan väljästi sijoitellut pöydät antoivat kullekin seurueelle omaa privaattia rauhaa.
Kolmen ruokalajin illallisen jokainen osa oli onnistunut: lohikeittoa alkupalaksi, Haikon härkää pääruuaksi, ja syntisen hyvää suklaakakku-mustaherukkaaorbettia jäkiruuaksi. En tiedä kenen vastuulla keittiö on, mutta todella kovan luokan suoritus.
Plussaa annan myös siitä, että etukäteen ilmoittamamme erikoisruokavaliot (sianlihaton) oli osattu ottaa huomioon. Palvelu oli ensiluokkaista, suomalaiseen perustasoon tottuneelle jopa hämmentävän kohteliasta.
Dinnerin jälkeen uni maistui makeasti. Huone oli juuri valmistunut ja todennäköisesti olimme sen ensimmäiset yövieraat. Remontin tavoitteena ollut keisarillinen tunnelma oli saatu luotua, fiilistä nosti vielä erikseen joelle päin avautuva tyylikäs näkymä.
Kartanolomapakettiin kuuluvaa aamiaista tarjoiltiin juhlasalin yhteydessä olevassa kabinetissa. Alkuun kuului lasillinen kuohuviiniä (tarjolla myös alkoholiton), jonka jälkeen tarjoilija jo kantoikin pöytään aamiaistarjontaa. Tiedonkulku oli jossain välissä katkennut, eikä tarjoilijalla ollut kuullut ilmoittamistamme erityisruokavalioista. Niinpä annokset palasivat keittiöön, ja jouduimme odottelemaan annoksiamme jonkin aikaa. Annokset osoittautuivat pettymykseksi, sillä ainakaan meille tarjoillut juurekset yms. eivät mielestäni olleet verrattavissa alkuperäisen aamiaisen ilmakuivattuun kinkkuun ja ankanmaksapateeseen.
Kävimme noutamassa täydennystä salin puolelta, jonka aamiainen osoittautuikin erinomaiseksi. Meille jäi vain hiukan epätietoinen olo siitä, että kuuluiko salin buffet meille vai ei. Tarjoilija ei tästä maininnut mitään, toisaalta ei kyllä tullut kieltämäänkään. Hyvä aamupala, mutta käytännöt siis ontuivat.
Aamiaisen jälkeen oli vielä aikaa hyödyntää kylpyläpalveluita. Kunnon saunomiset, eukalyptuksentuoksuiset höyrysaunat ja altaassa polskiminen viimeistelivät erinomaisen rentoutuneen lomatunnelman. Rentouttavaa pakoa arjesta tultiin hakemaan, sitä myöskin saatiin.
Huonetta luovuttaessa oli pientä häslinkiä. Hinnaksi tuli 20€ enemmän, kuin mitä varausvaiheessa oli sovittu. Jonkin aikaa meni meilejä kaivellessa, ja receptionin henkilökunnalle hintaeroa selvittäessä. Homma saatiin sovittua ja 20€ palautui minulle. Hiukan kaivelemaan jäi henkilökunnan kommentit "henkilö x on varmaan varausvaiheessa laittanut väärän koodin" tms. Asiakkaana minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta syyt väärän hinnoittelun takana, vaan selitysten sijaan kuulisin mieluummin pahoitteluja tapahtuneesta. Pahoitteluja ei kuitenkaan saatu, korkeintaan tasolla "hyvä että huomasit". Pieni summa rahaa, enemmänkin periaatekysymys.
Erittäin onnistunut miniloma, joka täytti kaikki tavoitteet/toiveet. Pienet puutteet ja hämminki tiedonkulun yms. säätämisen kanssa kertoo siitä, että uusi palvelukonsepti ei aivan vielä ole valmis. Mainostettu butler-palvelu sen sijaan toimi kivasti, kun hammasharja järjestyi keskellä yötä kymmenessä minuutissa.
Haikon kartano sijaitsee Porvoossa, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Tyylikäs kartanomiljöö kätkee sisälleen paljon historiaa, ja siellä ovat viettäneet aikaansa niin Euroopan kuninkaalliset kuin kotimaiset merkkihenkilötkin. Mm. taiteilija Albert Edelfelt vietti kartanossa kesiään, onpa muutama hänen alkuperäinen teoksensakin Haikossa nähtävillä.
Päärakennuksessa on valmistumassa mittava remontti, jossa on tarkoitus palauttaa kartano alkuperäiseen, keisarillisen loistokkaaseen tunnelmaan. Remontin myötä myös kylpylä-hotellin palvelukonseptia on tarkoitus uudistaa, ja asiakkaille halutaan jatkossa tarjota elämyksiä mahdollisimman korkeatasoisella palvelulla. Tarjolla on myös Suomessa harvinainen butler-palvelu. Uudistusten takia Haikko on juuri nyt mielenkiintoinen ja ajankohtainen kohde!
Tarjolla on monia erilaisia majoitusvariaatioita. Meidän valintamme oli yhden vuorokauden mittainen kartanoloma. Pakettiin kuului mm spa-osastojen vapaa käyttö, kolmen ruokalajin illallinen, kabinettiaamiainen ja majoitus tyylikkään tunnelmallisessa huoneessa.
Saavuimme Haikkoon jo alkuiltapäivästä. Kirjauduimme sisään, veimme matkatavarat huoneeseemme, ja suuntasimme kylpylään. Ensin kevyt treeni kuntosalilla, jonka jälkeen saunan kautta köllöttelemään poreisiin. Kummasti arkiset asiat unohtuvat, kun chillailee lämpimässä altaassa keväistä Porvoonjoen suistoa sekä kartanopuutarhaa katsellen.
Muutaman tunnin rentoutumisen ja höyrysaunassa istumisen jälkeen oli ohjelmassa ruokailu. Illallinen tarjoiltiin kartanon juhlasalissa, joka on puitteiltaan tyylikkään juhlava. Kiva pianojazz täydensi hyvää fiilistä, ja sopivan väljästi sijoitellut pöydät antoivat kullekin seurueelle omaa privaattia rauhaa.
Kolmen ruokalajin illallisen jokainen osa oli onnistunut: lohikeittoa alkupalaksi, Haikon härkää pääruuaksi, ja syntisen hyvää suklaakakku-mustaherukkaaorbettia jäkiruuaksi. En tiedä kenen vastuulla keittiö on, mutta todella kovan luokan suoritus.
Plussaa annan myös siitä, että etukäteen ilmoittamamme erikoisruokavaliot (sianlihaton) oli osattu ottaa huomioon. Palvelu oli ensiluokkaista, suomalaiseen perustasoon tottuneelle jopa hämmentävän kohteliasta.
Dinnerin jälkeen uni maistui makeasti. Huone oli juuri valmistunut ja todennäköisesti olimme sen ensimmäiset yövieraat. Remontin tavoitteena ollut keisarillinen tunnelma oli saatu luotua, fiilistä nosti vielä erikseen joelle päin avautuva tyylikäs näkymä.
Kartanolomapakettiin kuuluvaa aamiaista tarjoiltiin juhlasalin yhteydessä olevassa kabinetissa. Alkuun kuului lasillinen kuohuviiniä (tarjolla myös alkoholiton), jonka jälkeen tarjoilija jo kantoikin pöytään aamiaistarjontaa. Tiedonkulku oli jossain välissä katkennut, eikä tarjoilijalla ollut kuullut ilmoittamistamme erityisruokavalioista. Niinpä annokset palasivat keittiöön, ja jouduimme odottelemaan annoksiamme jonkin aikaa. Annokset osoittautuivat pettymykseksi, sillä ainakaan meille tarjoillut juurekset yms. eivät mielestäni olleet verrattavissa alkuperäisen aamiaisen ilmakuivattuun kinkkuun ja ankanmaksapateeseen.
Kävimme noutamassa täydennystä salin puolelta, jonka aamiainen osoittautuikin erinomaiseksi. Meille jäi vain hiukan epätietoinen olo siitä, että kuuluiko salin buffet meille vai ei. Tarjoilija ei tästä maininnut mitään, toisaalta ei kyllä tullut kieltämäänkään. Hyvä aamupala, mutta käytännöt siis ontuivat.
Aamiaisen jälkeen oli vielä aikaa hyödyntää kylpyläpalveluita. Kunnon saunomiset, eukalyptuksentuoksuiset höyrysaunat ja altaassa polskiminen viimeistelivät erinomaisen rentoutuneen lomatunnelman. Rentouttavaa pakoa arjesta tultiin hakemaan, sitä myöskin saatiin.
Huonetta luovuttaessa oli pientä häslinkiä. Hinnaksi tuli 20€ enemmän, kuin mitä varausvaiheessa oli sovittu. Jonkin aikaa meni meilejä kaivellessa, ja receptionin henkilökunnalle hintaeroa selvittäessä. Homma saatiin sovittua ja 20€ palautui minulle. Hiukan kaivelemaan jäi henkilökunnan kommentit "henkilö x on varmaan varausvaiheessa laittanut väärän koodin" tms. Asiakkaana minua ei lähtökohtaisesti kiinnosta syyt väärän hinnoittelun takana, vaan selitysten sijaan kuulisin mieluummin pahoitteluja tapahtuneesta. Pahoitteluja ei kuitenkaan saatu, korkeintaan tasolla "hyvä että huomasit". Pieni summa rahaa, enemmänkin periaatekysymys.
Erittäin onnistunut miniloma, joka täytti kaikki tavoitteet/toiveet. Pienet puutteet ja hämminki tiedonkulun yms. säätämisen kanssa kertoo siitä, että uusi palvelukonsepti ei aivan vielä ole valmis. Mainostettu butler-palvelu sen sijaan toimi kivasti, kun hammasharja järjestyi keskellä yötä kymmenessä minuutissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)