sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kiitos 1990 - 1999 vol7.

Ensimmäinen biisi, joka ei mielestäni tälle listalle kuulu. En ole koskaan ollut mikään naisräppäreiden ihailija, eikä tämä tee poikkeusta. Gangsta Boo ja biisi Where dem dollars at ei mielestäni jätä juuri jälkipolville kerrottavaa.

Ihan peruspoljentoa ja 90-luvun lopun cashmoney-hengessä tehtyä fyrkkaräppiä. Ei paljon muuta.. XXL:n listan sijalle 244 biisi on kuitenkin päätynyt. Ehkä voimme pitää sitä jollain tapaa oman aikakautensa esimerkkibiisinä, vaikkei mikään huipputekele olekaan.



Gangsta Boo tuli tunnetuksi jäsenyydestään legendaarisen Memphis-rap -yhtyeen Three Six Mafian jäsenenä, tosin hän myöhemmin erosi kokoonpanosta rahakiistojen vuoksi.

Where dem Dollars at löytyy Gangsta Boon esikoisalbumilta Enquiring Minds, joka julkaistiin vuonna 1998. Parhaimmillaan albumi nousi Billboardin R&B/Hiphop-listalla sijalle 15.

Myöhemmällä urallaan Gangsta Boo vaihtoi nimensä Lady Booksi, ja on julkaissut yhteensä neljä albumia ja kahdeksa mixtapea. Lisäksi hän on vieraillut lukuisien artistien levyillä.


lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kaupunkisotaa opiskelemassa jälleen

Jälleen on päivitetty ja kertailtu sotilastaitoja. Helsingin Maakuntakomppania treenasi asutuskeskustaistelun merkeissä Helsingin Santahaminassa, ja myös allekirjoittanut oli mukana touhuamassa. Toimintaa riitti aamusta iltaan (yöhön), ja puuduttavan teoriaharjoittelun lisäksi päästiin myös räiskimään RK:lla pitkästä aikaa oikein kunnolla, useamman sadan laukauksen verran. Vähäksi aikaa sotavietti tuli täten tyydytetyksi.


Edellisen kerran kävin kertausharjoituksissa marraskuussa. Silloin opiskeltiin asutuskeskustaistelun perusteita taistelija- ja partiotasolla, nyt oltiin päästy jo ryhmän ja joukkueen liikkumiseen. Seuraavan kerran ilmeisesti olisi tarkoitus sitten toimia komppaniana, jos vain määrärahat riittävät jatkoharjoitusten järjestämiseen.

Itse olen miehistöä, eikä minun tarvitse juurikaan vaivata päätäni joukkuetason taktiikoiden suhteen. Kun taas yhden viikonlopun sai seurailla ryhmän- ja joukkueenjohtajien puuhaamista, voi jälleen kerran todeta: johtaminen on äärimmäisen haasteellista puuhaa. Jos ihmisten esimiehenä toimiminen "tavallisessa" työelämässä on vaikeaa, voi vain kuvitella minkälaista se on tilanteessa, jossa kyseessä on oma ja kollegoiden henki. Toki nyt oli kyseessä rauhan ajan harjoittelu, ja toivon mukaan meidän sukupolvemme ei joudu taitojaan tositilanteessa koskaan kokeilemaankaan. Hatunnosto kuitenkin jokaiselle, joka johtamisen kanssa tavalla tai toisella on tekemisissä. Viikonlopun aikana johtajat pääsivät treenaamaan johtamista todella paljon, ja sunnuntaihin mennessä se sujuikin näin sivusta seuraajan silmin kohtuullisen kivasti.

Väkisinkin sitä miettii, miten pärjäisimme ns. tositilanteessa? Sodankäynti on muuttunut talvisodan ajoista, eikä varsinaista rivissä rintamalla odottelua enää olisi luvassa. Sen sijaan monivivahteista ja liikkuvaa, kumpaakin osapuolta kuluttavaa sotimista olisi varmasti edessä. Miten pää kestäisi? Entä omat fyysiset edellytykset?

Olen pitänyt itseäni kohtuullisen hyväkuntoisena, mutta viikonloppu antoi toisenlaisen signaalin. Kun toimintaa on aamusta iltaan, ja yöllä vielä marssitaan 16 kilometria Helsingin tunneleissa, ei vetoa enää löydykään. Ajatus siitä, että "kykenee fyysisiltä ja henkisiltä ominaisuuksiltaan kolmen vuorokauden yhtämittaiseen ratkaisutaisteluun" tuntuu kovin kaukaiselta ajatukselta. Toki tämä antaa hyvä herätyksen omien treeni- ja kuntoilumäärien merkittävään lisäämiseen.

Kaikenkaikkiaan antoisa viikonloppu, vaikka niitä armottoman vitutuksenkin hetkiä tuli koettua. Jälkikäteen fiilis on hyvä ja ne kovimmat kyrsimiset kyllä taas pikkuhiljaa unohtuvat. Pakko myös antaa plussaa mainiosta ruokatarjonnasta. Olin "tilannut" sianlihattoman ruuan, ja sitä olikin jatkuvasti tarjolla. Ehkä Santahaminassa on jo pikkuhiljaa totuttu myös eri ihmisten erilaisiin ruokavalioihin, jossain Kontiolahdella voisi olla haasteellisempaa.




Back in business

Ohhoh. Aika pitkä blogipaussi takana. Viimeinen merkintä tammikuulta, ja nyt eletään jo maaliskuun loppusuoraa. Pakko siis ryhdistäytyä, ja antaa itsestään edes jonkinlaisia elonmerkkejä. Alkuperäinen tavoitteeni kirjoittaa tänä vuonna enemmän postauksia kuin vuonna 2012 pitää edelleen kutinsa. Vielä kerkeää kiriä!

Rupesin oikein miettimään, että mistä näinkin pitkä paussi johtuu? Kaivoin kalenterini esille, ja sieltähän niitä syitä putkahtelee. Duunia, duunia ja duunia, päälle kylppäriremonttia ja kohta tulevan lapsiperheen valmisteluja. Siinähän ne päivät on pitkälti menneet, ja illat sekä viikonloput arjen vauhdista palautumisessa.

Duunirintamalla sain hiukan enemmän vastuuta ja sitä kautta omaa energiaa ja keskittymistäkin on luonnollisesti mennyt siihen suuntaan huomattavasti aikaisempaa enemmän. Muutama kuukausi on nyt vaativampia hommia takana, ja nyt onneksi rupeaa pikkuhiljaa viikot rullaamaan edes jonkinlaisella rutiinilla. Helpottaa jatkossa siten myös oman ajankäytön hallintaa...

Paljon mielenkiintoista on tässä lähiaikoina edessä, joten blogitahtini palautuu varmasti entiselleen. Toivottavasti saan myös jotain lukijoita kiinnostavaa tarinaa naputeltua, jottei tarvitsisi aivan itselleen näitä kirjoitella. Toisaalta blogin pitämisessähän on aina se meditatiivinenkin puoli, kun saa purkaa omien aivojensa sisältöjä jonnekin.

Hyvää kevättä itse kullekin.

Khayr