Kiitos 1990 - 1999 vol3.

Noniin, XXL:n listalla päästään seuraavaksi fiilistelemään sijalla 248 olevaa biisiä:

Monie Love - Monie in the middle

Nyt mennään vuoteen 1990 ja rehelliseen naisräppiin. Pakko myöntää, että en ole koskaan ollut mikään kauhean suuri naisräppäreiden ystävä, eikä tämäkään biisi nyt kylmiä väreitä varsinaisesti herätä.

Rehellistä kahdeksankymmentä- ja yhdeksänkymmentälukujen räpin vauhdikasta saundia kyllä löytyy, mutta jotain tästä omasta mielestäni puuttuu. Toisaalta, arki-ilta ja surkea äänentoisto läppäriltä ei anna tälle biisille kyllä täysiä oikeuksia - täpötäynnä olevassa luolamaisessa yökerhossa voisi kyllä toimia hiukan eri lailla!

Monie Love on itselleni aikaisemmin tuntematon nimi. Nainen on alunperin kotoisin Isosta Britanniasta, mutta mainetta hän on niittänyt enemmänkin Yhdysvalloissa. Uralle mahtuu kaksi julkaistua albumia, vuodelta 1990 oleva Down to Earth (josta tämä kyseinen biisi on) ja In a World or 2 vuodelta 1993.

Uudestakaupungista Mersukaupunki

Jatkuvien surkeiden talousuutisten piinaavassa ilmapiirissä oli mukava kuulla tänään hyviäkin uutisia: Uudenkaupungin perinteinen autotehdas (nykyiseltä nimeltäänValmet Automotive) ilmoitti, että se ryhtyy valmistamaan Mercedes Benzin A-sarjan henkilöautoja. Autoja on tarkoitus valmistaa sopimuskauden 2013-2016 aikana yli 100 000 kappaletta.

Uudellekaupungille ja sitä ympäröivälle seutukunnalle uutinen on todellinen piristysruiske. Vuonna 1969 perustettu autotehdas on työllistänyt parhaina vuosinaan suoraan tuhansia ihmisiä ja välillisesti varmasti toisen mokoman. Kun tuotanto saadaan nyt isosti jälleen(yli 30 000 Mersua vuodessa!) käyntiin, saa kaupunkiseutu itselleen hyvää nostetta. Työttömyysprosentit laskevat roimasti ja paikallinen elinkeinoelämä (esimerkiksi kuljetusliikkeet, siivousfirmat, ravintolat, baarit jne.) saa tarpeellista lisäbuustia. Työ on parasta sosiaaliturvaa tullaan toteamaan moneen kertaan lähivuosina Uudessakaupungissa.

Myös Suomelle ja suomalaiselle teollisuudelle uutinen on erinomainen. Iso maailmanlaajuinen yritys ei aivan kevyin perustein panosta Suomeen. Meitä on jatkuvasti pelotelltu sillä, että teollisuustyöpaikat häviävät maastamme kokonaan itä-Eurooppaan ja Aasiaan halvempien työvoima- ja tuotantokustannusten perässä, joten tämä luo kyllä uskoa kotimaisen teollisuuden tulevaisuuteen. Kun pidämme koulutuksen ja julkisten palveluiden kautta huolta ihmisten osaamistasosta ja hyvinvoinnista, voimme jatkossakin luottaa siihen, että yritykset haluavat investoida juuri Suomeen ja sen laadukkaaseen osaavaan työvoimaan. Jos päästämme nämä perusasiat romahtamaan, niin voimme todellakin unohtaa tämänkaltaiset uutiset tulevaisuudessa.

Saab, Talbot, Lada ja Porche saavat nyt seuraajakseen Mercedes Benzin. Taattua laatua, Suomesta!

Suomalaisen sotaveteraanin kokemuksia - 90-luvulta

Vuosien 1991 ja 1995 välillä käydyt Jugoslavian hajoamissodat ovat kiinnostaneet minua pitkään. Noihin aikoihin ajoittuvat myös ensimmäiset muistikuvani uutisten katselusta ja ympäröivän maailman tapahtumista. Bosnia-Hertsegovina, Kroatia, Serbia, Sarajevo, Srebrenica ja Mostar ovat varmasti juuri siksi painuneet syvälle mieleeni jo tuolloin, vaikka kokonaiskuvan hahmottaminen ja suurempi mielenkiinto asiaa kohtaan heräsivät vasta vuosia myöhemmin.

Olen koittanut perehtyä aiheeseen jonkin verran niin kirjallisuuden kuin internetinkin kautta. Nyt vihdoin kesälomallani sain käsiini suomalaisen Jani Anttolan kirjoittaman Mustat Lesket-kirjan, joka antaa alueella käytyihin taisteluihn omanlaisensa näkökulman.

Anttolan kirja perustuu hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa sotilaana Bosniassa, hänen taisteltuaan vapaaehtoisena muslimiarmeijassa sodan viimeisinä vuosina. Kirja kertoo karusti ja kaunistelematta sotilaselämän arjesta (sen iloista ja suruista!) ja maan ankean kauheasta tilanteesta. Mukana on raakoja taistelukuvauksia, humoristisia kokemuksia rintamalta ja iltavapailta sekä kirjoittajan pohdiskelua elämän hetkellisyydestä ja ainutkertaisuudesta.

Anttolan tie Bosniaan on mielenkiintoinen: Hän värväytyi 17-vuotiaana Ranskan Muukalaislegioonaan, jossa hän palveli pari vuotta. Oltuaan legioonan kanssa Bosniassa rauhaa turvaamassa, hän totesi tilanteen olevan käytännössä muslimien kansanmurhaa. Hän karkasi palveluksesta ja liittyi Bosnian muslimiarmeijaan, sillä halusi auttaa hätää kärsivää kansaa. Hänen ja monen muun onneksi totaalinen kansamurha saatiin estettyä, vaikka kroaatit ja serbit kerkesivätkin suorittaa raakalaismaista etnistä puhdistustaan liian kauan.

Seuraavaksi ajattelin lukea toisen suomalaisen, Marco Casagranden muistelmat samoista sodista. Casagrande taisteli Bosnian kroaattien puolella, joten yhtymäkohtia samoihin taisteluihin ja paikkoihin löytyy varmasti. Mielenkiintoista olisi myös tietää, ovatko Anttola ja Casagrande olleet joskus samoissa taisteluissa, toisiaan aseella tähdäten?

Kaikenkaikkiaan kiehtova kirja, jota voi lämpimästi suositella!