sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Rockyn jalanjäljillä, pakko päästä fittiin

Viimeisten vuosien aikana on tullut harrastettua paljon liikuntaa. Välillä jopa 6 kertaa viikossa, lenkkeilyä, salilla käyntiä ja pallopelejä. Välillä on tuntenut olevansa tosi hyvässä kondiksessa ja kaikki tekeminen on tuntunut kohtuullisen kepeältä.

Ongelmana on ollut vaan se, että näiden hyvien treeniputkien vastapainoksi on saattanut tulla kokonaisia kuukausia ilman juurikaan minkäänlaista liikuntaa ja välillä "säännöllinen" liikunta on ollut tasoa 1krt/viikko. Niinpä kunto ja yleinen olemus on heitellyt aikalailla vuoristorataa.

Kaikenlaisia tekosyitä on aina löytynyt kiireestä, sairastelusta tms. Faktahan on vaan se, että ihmisellä on aikaa treenata, jos halua löytyy. Sitä voi tehdä ennen töitä, töiden jälkeen tai vaikka lounastunnilla. Jos joku superkiireinen Alexander Stubb pystyy treenaamaan vähintään tunnin päivässä, viisi-kuusi kertaa viikossa, luulisi lähes jokaisella löytyvän sen verran kalenterinsuunnittelukykyä, jotta liikunnallisesti aktiiviseen elämäntapaan löytyisi aikaa.

Joka tapauksessa, taas kerran vannon, että nyt se treeniputki alkaa todella ja pysyvästi. Viimeiset kolme viikkoa olenkin onnistunut harrastamaan liikuntaa 5-6 kertaa viikossa. Syksy meni hyvin niukasti treenaten, joten alku oli kohtuullisen kankeaa. Nyt pikkuhiljaa homma rupeaa taas maistumaan, eivätkä lihakset ole karsean kipeät jokaisen treenikerran jälkeen. Aloitin uudet, stressaavammat ja vaativammat työt vähän aikaa sitten, joten uskon liikunnallisesta elämäntavasta olevan paljon apua myös henkisen kestävyyden hoitamisessa.

Iso osa on ollut joukkueurheiluharrastuksen aloittamisella. Kun treenit ovat tiettyinä päivinä ja sosiaalinen paine joukkuekavereiden puolelta iso, tulee treeneihin lähdettyä vaikka väkisin. Ja kun treeneissä käy, huomaa myös kehittyvänsä, joka taas lisää motivaatiota.

Oma lajini on käsipallo, jota on nyt tullut harrastettua samanhenkisten aloittelijoiden kanssa muutaman kuukauden ajan. Loppusyksyllä käsipalloilustakin tuli pitkiä taukoja muutto-, matka- ja sairastelupoissaolojen takia, mutta nyt tosiaan jonkunlaista pysyvyyttä olen saanut tähänkin. Käsipallon lisäksi sain vihdoin aloittettua (varmaan kahdennenkymmenennen kerran) salilla käymisen. Ja kerran pari viikossa on tullut käytyä nyt myös lenkkeilemässä. Pallopelit, sali ja juokseminen; uskoisin näiden hyvin erilaisten treenimuotojen tukevan todella hyvin toisiaan ja antavan allekirjoittaneelle todella monipuolista treeniä. Sopivassa suhteessa rauhallista, nopeaa ja voimaharjoittelua. Jossain vaiheessa olisi kiva lisätä viikkorutiineihin myös uintia, joka antaisi monipuolista harjoitusta lähes koko keholle.

Vielä en ole päässyt sellaiseen tilaan, että elimistö "vaatisi" päivittäistä treeniannostaan. Ehkä sekin päivä vielä kevään mittaan koittaa. Olen onnistunut aloittamaan myös treenipäiväkirjan pitämistä ja siitäkin on erittäin antoisaa seurailla, kun merkintöjä viikkotasolla on enemmän kuin tyhjiä päiviä. Täytyy vaan pitää huoli, että näin todella tulee olemaan.

Loppujen lopuksi treenaaminen on hyvin yksinkertaista ja perusasioiden äärellä olemista. Hienot treenivaatteet ja näyttävät kuntosalit eivät itsessään tuo tuloksia, tarvitaan vain omaa, vahvaa tahtoa elää parempaa ja terveellisempää elämää. Kai se on myös jonkinlaista itsensä voittamisen halua?

Vähän niinkuin Rockyllä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti