Eilen oli sitten ns. testiotteluiden aika. Ohjelmassa oli neljä matsia, jokaisen kesto 25 minuuttia. Kyseessä oli 99-vuonna syntyneiden talvisarjaa, eli vauhdikkaita otteluita ennakkoon ajatellen oli luvassa. Ja tämä piti täysin paikkaansa!
Ensimmäinen ottelu oli kahden kovan jengin välinen ja vauhtia todella riitti. Tuntui, että sijoituin jatkuvasti ihan miten sattui ja todella paljon helppojakin juttuja jäi huomaamatta. Hankalaa oli myös löytää oikeaa linjaa, kuinka kovaa antaa sällien pelata. En juurikaan viheltänyt vapareita ja homma meinasi karata käsistä. Onneksi ottelu oli noinkin lyhyt ja oli kohtuullisen helpottavaa päästä puhaltamaan loppuvihellys.
Paikalla oli myös tuomaritarkkailija, jolta sain aina matsin jälkeen vinkkejä ja parannusehdotuksia. Hyvien neuvojen siivittämänä selvisin hengissä nämä neljä matsia, mutta todella vaikeaksi hommaksi kyllä osoittautui kaikenkaikkiaan. Itselleni haasteellisinta on keskittyminen, joka ei saa matsin aikana herpaatua sekunniksikaan. Jatkuvasti oma ajatus karkaili ties minne ja samantien oli ulkona tilanteista. Vanhempien, valmentajien ja pelaajien purnaus pitäisi myös osata sulkea pois mielestään.
Kilometrejä tuli näiden matsien aikana juostua varmaan 10km, joten todella hyvää kuntoilua tämä ainakin on. Ehkä uskaltaudun nyt jatkossakin vislaamaan matseja, sillä ainoa keino jolla tähän hommaan on valtava määrä tuomittuja matseja. Pikkuhiljaa oma luottamus näkemykseen kasvaa ja ennenkaikkea oppii pitämään fokuksen 100%:sti koko matsin ajan.
Sen verran on tullut vuosien varrella huudeltua tuomareille, että jotain pahaa karmaa sieltä varmasti valuu nyt itselleen. Arvostus tuomareita kohtaan nousi kyllä aivan uskomattoman korkeisiin lukemiin. Itseasiassa tekisi jokaiselle pelaajalle ja katsojalle todella hyvää käydä tämä kurssi ja koittaa vislata muutama ottelu. Voisi moni hämmästyä homman vaikeudesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti